sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Lämpimät tonnikala-fetaleivät

Tämän sunnuntain iltapalaksi tein hieman toisenlaisia lämpimiä leipiä. Yksinkertaisessa täytteessä seikkailevat luottokaverukset fetajuusto, tonnikala ja tomaatti. Lisämakua leipiin tuovat kuivattu basilika ja mustapippuri.

---

Lämpimät tonnikala-fetaleivät

Täyte:

Fetajuustoa
Tonnikalaa
Tomaattia
Mustapippuria
Basilikaa

Murustele fetajuusto ja sekoita tonnikalan kanssa, mausta seos ja levitä leiville. Viimeistele tomaattisiivuilla. Paista uunissa 250 asteessa kymmenisen minuuttia.

---

Pizza

Juhannusaaton yöpalaksi valmistui pizzaa kasvistäytteillä. Niksini ohuen pizzapohjan aikaansaamiseksi  saattaa kauhistuttaa mestaripaakareita, mutta reseptini toimii ja pohja saa useimmiten kiitosta osakseen. Olkaapa hyvät.

---

Pizza

Pohja:

1 annos taikinaa (1-2 pizzaa) saadaan käyttämällä 2,5 dl nestettä

Durumvehnäjauhoja
Kuivahiiivaa
Vettä 
Oliiviöljyä
Suolaa 
(Valkoviiniä)

Laske hanasta niin kuumaa vettä kuin sieltä tulee ja sekoita puoli pussillista kuivahiivaa per 2,5 dl nestettä. (Hiivan sekoittaminen liian kuumaan veteen tappaa osan hiivasta, joten taikinasta ei tule niin pullavaa. Saman asian ajaisi varmasti pienempi hiivalisäys, mutten ole koskaan saanut optimoitua hiivan määrää yhtä sopivaksi kuin tällä metodilla.). Lisää veteen reilusti suolaa ja oliiviöljyä ja vaivaa jauhoja taikinaan kunnes se ei enää tartu. Annan taikinan kohota jos maltat. (Vinkki: Voit halutessasi korvata osan vedestä valkoviinillä, näin saat pohjaan hauskan vivahteen.) Kaulitse paperinohueksi. (Kyllä, niin ohueksi kuin vain pystyt.)

Tomaattikastike:

Tomaattipyreetä
Vettä
Suolaa
Sokeria
Kuivattua basilikaa
Chilijauhetta
Valkosipulijauhetta

Ohenna tomaattipyreetä lisäämällä siihen puolet vettä ja sekoita siihen mausteita makusi mukaan.

Levitä tomaattikastike pizzapohjille ja täytä pizzat mieleisilläsi täytteillä. Paista 250 asteessa n.12 minuuttia (jos juusto ei näytä ruskettuneen, paista vielä pari minuuttia).

---



Pohja ja kastike soveltuvat oivallisesti niin "suomalaistyyppiseen" (= tonnikalaa yms. ja hatuksi edamia), kuin "italialaistyyppiseen" (= mozzarellaa pohjalle ja sen päälle esim. paahdettuja kasviksia, ilmakuivattua kinkkua tms.) pizzaan. Tämänkertaisen version rakensin mozzarellasta, marinoiduista artisokansydämistä, kalamata-oliiveista ja valkosipulipaahdetusta kesäkurpitsa-herkkusieni-kesäsipuli-seoksesta. Täytteiden määrä saattaa kuulostaa ylimalkaiselta, mutta tämän pizzan ideana on että täytteitä lisätään hyvin maltillisesti kutakin, jolloin pizza pysyy kokonaisuudessaan ohuena ja rapsakkana.

lauantai 26. kesäkuuta 2010

Reseptit ja ainesten suhdeluvut

Olen saanut useammalta ihmiseltä sellaista palautetta, että minun tulisi merkitä resepteihini tarkemmin, kuinka paljon mitäkin laitetaan. Olen merkinnyt tällaiset eksaktit suhdeluvut ainoastaan resepteihin, joissa se on mielestäni perusteltua - esimerkiksi leivonnassa oikean koostumuksen takaamiseksi, tai jos olen onnistunut kyseisillä suhteillä mielestäni eritysen hyvin. Muissa tapauksissa en mielelläni anna mitään absoluuttisia ohjenuoria, sillä kaksi ruokalusikallista sulatejuustoa saattaa sopia paremmin sinun suuhusi, minun suosiessani kolmea. Pyrin itse ruoanlaitossa kokeilemaan rohkeasti ja maisteleminen ruokaa laittaessa on mielestäni ainut tie onneen. Tästä syystä en useimmiten edes tiedä, paljonko jotakin ainesta olen milloinkin lisännyt. Kehotan siis reseptejäni kokeilevien rohkeasti kokeilemaan ja maistamaan, miten ehdottamani ainekset taipuvat juuri heille mieleiseen muotoonsa. Kyse ei ole taidosta tai kokemuksesta, vaan rohkeudesta luottaa omaan makuaistiinsa ja -mieltymyksiinsä. Vastaan toki mielelläni, jos jokin resepti askarruttaa erityisesti mieltäsi. 

Mukavaa juhannusta ja onnistuneita ruokakokeiluja!

torstai 24. kesäkuuta 2010

Keskikesän lettukestit

Eilen päätin erään läheiseni syntymäpäivän kunniaksi laittaa pystyyn lettukestit! Itselleni ei makea niinkään maistu, mutta tarjolla olleiden mansikkahillon ja kermavaahdon lisäksi askartelin lettujen kyytipojiksi kaksi kalaisaa täytettä. Tekemäni lohitäyte oli lähes identtinen aiemmin julkaisemani lohitartarin kanssa (erilaista koostumusta lukuunottamatta; lettujen sisään halusin täytteestä huomattavasti tartaria notkeampaa, joten lisäsin ranskankermaa tällä kertaa reilummalla kädellä). Toisen täytteen keskiöön uiskentelivat kestosuosikkini jokiravunpyrstöt, ja lohitäytettä muuten paljolti muistuttava tahna sai oman säväyksensä majoneesista. Vaikka en ole varsinaisesti kunnostautunut jauhopeukalona, letuista tuli oikein maittavia seuraavalla yksinkertaisella ohjeella.

---

Letut, lätyt tai räiskäleet

2,5 dl vehnäjauhoja
4 dl maitoa
1 dl olutta
2 tl suolaa
loraus ruokaöljyä

Sekoita ainekset parhaasi mukaan, parhaaksesi katsomassa järjestyksessä, jotta jauhoklönttien määrä jäisi minimiin. Anna taikinan turvota niin kauan kuin maltat, ja paista pannulla. (Muista rasva, omassa suussani voissa tai oivariinissa paistetut maistuvat parhailta).

---

Lohitäyte



Kylmäsavulohta
Graavilohta
Kevätsipulien varsia, ruohosipulia tai purjoa
Tilliä
Ranskankermaa
Sitruunamehua
Mustapippuria 

Hienonna ainekset ja sekoita keskenään. Mausta pippurilla ja sitruunamehulla. 

---

Jokiraputäyte


Jokiravunpyrstöjä 
Tilliä
Ranskankermaa tai kermaviiliä
Majoneesia
Sitruunamehua
Mustapippuria 

Hienonna ravunpyrstöt ja tilli ja lisää niiden joukkoon majoneesia ja hieman ranskankermaa tai kermaviiliä. Mausta sitruunamehulla ja mustapippurilla.

---

Vaikka täytteet näyttävät paperilla lähes samanlaisilta, ne eroavat maultaan huomattavasti toisistaan. Lohitäyte on melko suolainen, kun joku voisi väittää raputäytettä melkeinpä makeaksi. Testaa vaikka!

(Ja huomenna juhannuseväiden pariin, nam!)



tiistai 22. kesäkuuta 2010

Rakkaudesta pepperonipizzaan


Minulla on heikkous, nimittäin pepperonipizza (mieluiten pannupizza, mutta myös amerikkalainen reilupohjainen pizza ajaa asian). En kertakaikkiaan voi vastustaa sitä. Sääli vain, että oikeaa, amerikkalaistyylistä pepperonipizzaa en ole Suomesta löytänyt muualta kuin Pizza hutista. Kotikaupungissani kun ei kyseisen ketjun toimipaikkaa ole, joudun keskittämään pepperonipizzatuokioni matkoille. Kerran nuorempana ollessani viikon lomalla Kyproksella söin yhden pepperonipizzan viikon jokaisena päivänä. Kyllästymättä. Ravintoarvot kyseisessä tuotteessa ovat sen verran arveluuttavat, että ehkä oli parempi ettei lomani kestänyt tuolloin pidempään.. 

Kävin lauantaina Helsingissä Pizza hutissa ja tilasin pepperonipizzan herkkusienillä. (Tuoreet herkkusienet ovat mielestäni ainut hyväksyttävä täyte rakastamieni pepperonisiivujen seuraan.) Ja nautintohan se oli. Sopivan mausteisen tomaattikastikkeen liitto täyteläisen juuston, rapeiksi paahtuneiden pepperonisiivujen ja mietojen herkkusienien kanssa - mmmmm! Jostakin syystä tämä vain vetoaa minuun. Toivonkin kovasti, että joku pistäisi pystyyn kunnon amerikkalaistyylisen pizzerian, missä tätä herkkua voisi (satunnaisesti) käydä nauttimassa.


kuva www.phsuomi.fi

Kävin lokakuussa 2008 New Yorkissa Patsy's pizzeriassa (On the West side at 61West 74th St) ja paikan hiiliuunissa paistettu versio lempparistani näytti tältä. En jaksa edes valita sanoja millä ylistäisin kyseistä lättystä, tyydyn siis vain toteamaan että pizza lunasti kaikki odotukseni. Ja mitä hyvään ruokaan tulee, ne ovat yleensä korkeat.







maanantai 21. kesäkuuta 2010

Lohitartar

Näpertelin iltapalaksi yksinkertaisen, mutta hyvän lohitartarin. Käytän tartarissa mieluusti sekä kylmäsavustettua, että graavattua lohta. Näin savun maku ei ole liian leimaava, mutta antaa seokseen mukavasti luonnetta.

---

Lohitartar

Kylmäsavulohta
Graavilohta
Kevätsipulien varsia, ruohosipulia tai purjoa
Tilliä
Ranskankermaa
Sitruunamehua
Mustapippuria 

Hienonna ainekset ja sekoita keskenään. Mausta pippurilla ja sitruunamehulla. Tarjoile mieleisen ruisleivän kera (esim. Oululaisen Real tai saaristolaisleipä ovat hyviä vaihtehtoja tavalliselle ruislimpulle).

---


Lohitartar ruisleivällä

(Tavallisesti lisään ranskankermaa vain aavistuksen, mutta nyt syöjät olivat nälkäisiä ja lohta rajallinen määrä, joten sain ranskankerman määrää lisäämällä riittoisamman satsin.)

Mysilahtiset eli Aurajuustotäytteiset jauhelihapihvit mustapippurikermakastikkeessa

Tämä resepti on peräisin äidiltäni, joka on kertonut sen olevan ruokatoimittaja Mysi Lahtisen käsialaa. En osaa sanoa kuinka kauas Mysin alkuperäisestä reseptistä on päädytty, taidan itsekin valmistaa nämä hieman äitini tavasta poiketen. Vuosien saatossa näitä jauhelihapihvejä on alettu kuitenkin reseptin alkuperään viitaten kutsua suoraviivaisesti mysilahtisiksi, mikä herättää välillä ihmetystä vierailevissa ruokailijoissa.

---

Mysilahtiset (Aurajuustotäytteiset jauhelihapihvit mustapippurikermakastikkeessa)

Naudan paistijauhelihaa
Pala Aurajuustoa 
Kermaa (itse käytän tässä mieluiten  ruokakermaa tai kasvisrasvasekoitetta, jotta ruoasta ei tule kokonaisuudessaan niin raskasta, mutta jos kuohukerma on kaverisi niin antaa palaa)
Lihaliemikuutio
Mustapippuria

Muotoile jauhelihasta haluamasi kokoisia pihvejä ja piilota jokaisen pihvin sisään reilu siivu Aurajuustoa. Paista pihvit pinnasta pannulla, lisää kerma, lihaliemikuutio ja mustapippuri. Hauduta pihvit kypsäksi (haudutusaika riippuu siitä miten muhkeiksi pihvit muovailit).

Kuva ei ole nyt edustavin mahdollinen, mutta minulla on ruoanhimoissani välillä vaikeuksia muistaa ottaa annoksista kuvia ennenkun käyn kimppuun - niin kävi nytkin. Otos on siis otettu nopsaan kännykkäkameralla, siitä mitä nyt enää oli jäljellä. Mutta hyvin maistui!


 
Mysilahtiset

---

Lounas Torissa

Kävimme perjantaina lounaalla Helsingin Punavuoressa sijaitsevassa ravintola Torissa (http://www.ravintolatori.fi/). Olen kuullut monien kehuvan kyseisen kuppilan lihapullia, jotka tarjoillaan jallukermakastikkeen kera. Seuralaiseni tilasi lihapullat ja minä päädyin tatti-vuohenjuustopastaan. Lihapullat lunastivat odotuksensa ja tattipasta oli lähes taivaallista! Annoksen kruununa ollut reilu vuohenjuustosiivu oli juuri sopivasti grillattu  ja annokseen oli nakattu yllättävän paljon tatteja. Kastikkeen vieno valkoviinin maku jätti sopivasti tilaa ruoan voimakkaamman makuisille sankareille - sienille ja juustolle. Annokset olivat reilun kokoisia ja erittäin sopuhintaisia laatuunsa nähden (lihapullat 12,50 € ja pasta muistaakseni 14  €, sitä ei jostain syystä löytynyt ravintolan nettisivujen listalta). Lisäksi kuppilan mutkaton sisustus ja ilmapiiri vetosivat. Mainittava on myös, ettei Torissa ole alkoholitarjoilua, mikä lounasaikaan sopi meille mainiosti. Illallisella olisi toki mukavaa nauttia ruoan kanssa lasi viiniä. Jokatapauksessa suosittelen paikkaa lämpimästi jokaiselle.


Vuohenjuusto-tattipasta




Torin lihapullat, jallukermakastiketta ja perunamuusia

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Paahteinen bataattisosekeitto

Tänään kaupassa hortoillessani mieleni alkoi tehdä bataattisosekeittoa, ja niinpä suuntasin kaupasta kotiin sopivat ainekset kauppakassissani. Minulla oli tarkka visio miltä halusin sopan maistuvan ja kauniin keltainen keitto maistuikin valmistuttuaan juuri siltä kun toivoin. Yleensä en listaa resepteissäni ainesten tarkkoja määriä, sillä jokin toinen suhdeluku voi olla vielä parempi kuin mitä olen itse sattunut käyttämään - ja ennenkaikkea jokaisen tulisi mielestäni ruokaa laittaessaan makustella ainesosat juuri omaan suuhun sopiviin suhteisiin. Tälläkertaa suhteet olivat sen verran osuvat että kirjoitan ne vallan muistiin. (Tämä on muuten iso satsi, sillä halusin pakastaa loput, normaalisti tekisin kahdelle hengelle puolet tästä).

---

Paahteinen bataattisosekeitto

2 reilunkokoista bataattia
2 isohkoa rosamunda-perunaa
200 g sulatejuustoa
kasvisliemikuutio tai fondia (nyt laitoin yhden kasvisliemikuution ja pari ruokalusikallista sipulifondia)
2 l vettä
tummaa sesamöljyä
suolaa maun mukaan

Pilko bataatit ja perunat lohkoiksi ja keitä kasvisliemikuutiolla/fondilla maustetussa vedessä kypsiksi (n. 15 min, lohkojen koosta riippuen). Soseuta kasvikset omassa keitinvedessään ja lisää sulatejuusto. (Jos lisäät juuston soseutusvaiheessa saat keitosta tasaisen pehmeän, voit myös lisätä sen jälkeenpäin jolloin juustosta jää pieniä sattumia). Viimeistele keitto seesamöljyllä ja lisää halutessasi vielä suolaa. 

---


sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Iltapala tyhjästä (tomaatti-kevätsipuli-oliivi-quesadilla ja pikkupizzaset)

Muutin noin kuukausi takaperin 24 tuntia ovensa auki pitävän huoltoaseman kyljestä piirun verran sivummalle ja olen sittemmin joutunut jo useampaan otteeseen tyhjyyttään ammottavan jääkaapin yllättämäksi. Näin myös tänäiltana. Hetken aikaa kaappeja koluttuani sain kasaan kuitenkin pikkuisen läjän aineksia, jotka muotoutuivat yhdeksi quesadillaksi ja kahdeksi tortillaletun päälle kasatuksi pikkupizzaksi. Yllätyksekseni tekeleet olivat varsin maukkaita ja näin ne syntyivät:

---

Tomaatilla, kevätsipulilla ja oliiveilla täytetty quesadilla ja pikkupizzaset

tortillalettuja
salsaa (tänään käytin old el pason valmista garlic salsaa)
kirsikkatomaatteja
kevätsipulia
vihreitä täytettyjä oliiveja (itse suosin niitä pienissä peltipurkeissa myytäviä, tälläkertaa täytteenä valkosipuli)
juustoa

Levitä salsa lettujen pohjalle ja kasaa muut täytteet pilkottuina salsan päälle. Lisää kerros juustoa ja quesadilloihin vielä tortillalettu hatuksi. Pikkupizzoissa juusto jää päällimmäiseksi. Paista uunissa 250 asteessa noin 10  minuuttia tai kunnes juusto pizzojen päällä on kullanruskeaa.



Quesadilla




Pikkupizza

---

Lättysten kyytipoikana nautittiin lasilliset eilisestä illanvietosta jäänyttä Etelä-Afrikkalaista Juno (Shiraz, Morvedre, Viognier) -punaviiniä. Vastoin kaikkia odotuksiani viini toimi ruoan kanssa mainiosti! Käyttämäni salsa oli sen verran mietoa ja sen määrä maltillinen, joten tulisuudesta ei koitunut ongelmia ja  viini toisti mukavasti makeiden kirsikkatomaattien ja paahtununeen juuston sävyjä. 

P.S. Pikkuveljeni ylioppilasjuhlien ruokakertomus antaa vielä odotuttaa itseään, sillä kuvat ovat toisten ihmisten kameroissa, mutta palaan asiaan heti saatuani otokset käsiini.

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Helppo keltainen kukkakaaligratiini

Kukkakaali on yksi suosikkikasviksistani ja tänään meillä syötiin helppoa muunnelmaa klassikkogratiinista. 

---

Helppo keltainen kukkakaaligratiini

tuoretta kukkakaalia
kevyttä kasvisrasvasekoitetta tai ruokakermaa (esim. 5% tai 7%) (jos käytät raskaampaa, sekoita siihen puolet maitoa)
raastettua emmentaljuustoa (tänään käytin punaleimaa)
curryjauhetta tai kurkumaa
suolaa
pippuria

Leikkaa kukkakaalista kova kanta pois ja erottele kukinnoista sopivankokoisia palasia. Keitä kukkakaalia n. 10 min suolatussa vedessä, valuta ja nostele palaset uunivuokaan. Sekoita kasvisrasvasekoite/kermamaito, juustoraaste ja mausteet, ja kaada seos vuokaan kaalin päälle. Ripottele vielä hieman juustoraastetta koko komeuden pintaan. Paista uunissa 250 asteessa 10-15 minuuttia, kunnes gratiini saa kauniin kullanruskean pinnan.

---

P.S. Pahoitteluni, että kuva jäi uupumaan. Kamera oli jo valmiusasemissa mutta "Jos nyt yhden haarukallisen tässä ensin..." No, hyvää oli, parempaa muistia ensi kerralla!