Paistinpannuhuone pakkasi kasarinsa vielä kertaalleen ja kävi kesän päätteeksi tutkailemassa maailmanmenoa Yhdysvalloissa, Seattlessa. Nyt on laukut kuitenkin purettu ja syksy saapunut, joten on aika orientoitua taas kotikeittiön touhuihin. Kotona kokkaillessa on kuitenkin mukava muistella kesän reissuja. Matkakertomukset hyytyivät viimeksi kohtaan Italia, joten jatkan siitä.
Vietimme rentouttavan kaksiviikkoisen Capestranon kylässä, joka sijaitsee Abbruzon vuoristoisella alueella Keski-Italiassa. Abbruzzon ruokakulttuurin kulmakiviä ovat erilaiset lihat ja juustot. Paikallista ruokakirjoa kuvaavat esimerkiksi lukuisat kuivatut lihat, erilaiset salamit ja useimmiten lampaanmaidosta valmistetut juustot. Myös paikalliset chilipaprikat - peperoncinot tai diavolinot (=pikku paholaiset) - ovat korvaamaton osa abbruzzolaista keittiötä. Peperoncinot ovat useimmiten mietoja ja antavat (oikein annosteltuna) ruokaan ainoastaan miellyttävän lämmöntunteen - maitolaseja, mehujäitä tai muita kikkoja ei siis tarvita niiden kanssa kokatessa. Toin muutaman nipun peperoncinoja kotiinkin ja nämä kauniit pikkupaprikat ovat sittemmin löytäneet tiensä yllättävän moneen ruokaan.
Tyyppillinen näky abbruzzolaisessa kylässä; kuivumaan ripustetut tulenpunaiset pikku-paholaiset värittävät valkoiseksi kalkittuja seiniä.
---
Pizzaa, pizzaa, pizzaa! "Söitte varmaan paljon pizzaa siellä Italiassa?" "Oli varmaan hyvät pizzat siellä Italiassa?"
- Sytötiinhän sitä ja olihan ne!
Pizzakulttuuri Keski-Italiassa poikkeaa kuitenkin huomattavasti esimerkiksi suomalaisille tutuksi tulleesta Pohjois-Italialaisesta, jossa lätyt ovat pyöreitä ja pohjat ohuita. Keski-Italiassa pizza on roomalaistyylistä, eli paksupohjaista, oliiviöljyssä paistettua, ja ehdottomasti neliskanttista. Sitä leivotaan pellillinen kerrallaan ja täytteitä on mozzarellan ja tomaatin lisäksi maksimissaan kaksi. Abbruzzossa ja ympäröivillä alueilla pizza on ennenkaikkea pikaruoka ja sitä myyvät pizzeriat tehtailevat peltitolkulla pizzaa lasivitriineihin, mistä sitä myydään ohikulkijoille paloittain. Pizzaa myydään myös ravintoloissa, mutta (ainakin minun kokemukseni mukaan) sen paikka on lounaspöydässä, yön hiukopalana tms. - ei esimerkiksi päivällispöydässä.
Täytteinä ilmakuivattu kinkku ja herkkusienet
Tomaatti-mozzarella
Kansallispuistossa retkieväänä (jo hieman viilentynyt ja osin haukkailtu) tryffelipizza. (Vasemmassa laidassa sardellia).
Ilmakuivattu kinkku+oliivit
Rosmariiniperuna-makkara (huom! älä sekoita suomihenkiseen makkaraan!)
---
Yhtenä päivänä suuntansimme Campo Imperatoren vuoristoniityille lihafestivaaleille! Paikalle oli saapunut kojukaupalla elintarvikemyyjiä lähialueilta ja jutun jujuna oli, että grillattavat lihat myytiin osallistujille raakana ja kukin saattoi grillailla omat lihansa tai vihanneksensa itse pitkissä kaasugrillirivistöissä. Kun olimme grillanneet lihat ja ostaneet ison läjän lisukkeita kojuista, rauhoituimme nauttimaan kesäpäivästä vuoristoilmassa oman piknikkimme suojiin. (Valitettavasti minulla ei ole kuvaa lopullisesta piknikistä, mutta liitän sen tänne myöhemmin jos sellainen löytyy joltakulta muulta retkueestamme).
Campo Imperatoren vuoristomaisemaa
Juustokoju
Salamivalikoimaa
Tryffelillä maustetut salamit
Salamivalikoimaa
Salamivalikoimaa
Tomaatti-oliivileipä
Salamit orrella
Raakamakkarat
Lammasvartaat, arrosticini
Grillin lämmittelyä
Grillit tulilla
Makkarat...
... ja vartaat kypsymässä.
Valmiit makkarat maistuivat uskomattoman hyvältä vuoristoniittypiknikillä.
---
