Maku ennenkaikkea

Olen ollut viimeisen viikon ajan kevätflunssassa ja nokka on ollut kokoajan edebbäd dai vähebbäd dukossa. Tällä kertaa olen ollut onnekas, sillä haju- ja makuaistini ovat palkinneet minut aistimuksilla aina silloin tällöin - useimmiten flunssan yhteydessä karmaiseva kohtaloni on kadottaa maku- ja hajuaistini TÄYDELLISESTI jopa viikoiksi. Tätä pahinta skenaariota pelätessäni olen tuumaillut enemmänkin makujen olemusta ja sitä miten paljon hyvät maut ohjaavat elämääni. Jos menettäisin makuaistini kokonaan, en söisi mitään epäterveellistä. En valitsisi lounasravintolassa sitä kalliimpaa, mutta herkullisemman näköistä annosta. Itseasiassa en varmaan edes kävisi lounasravintolassa. Illalliskutsuille voisin ottaa mukaan pullon Magyaria, turha sitä hyvää viiniä olisi minuun haaskata. Sama kai pätisi ruokaankin, ehkä minun olisi itseasiassa parasta jättää koko kutsut väliin. Näin äkkiseltään ajateltuna makujen menettäminen surkastuttaisi sosiaalisen elämäni, muuttaisi päivärytmiäni ja jättäisi suuren tyhjiön harrastuksiini ja kiinnostuksenkohteisiini. Johtopäätös: makujen voimaa arkemme ilahduttajina ei pidä vähätellä ja oodiksi hyville mauille, tässä seuraa vinkki:

Belgialainen trappistiolut Chimay blue ja samassa luostarissa valmistettu Chimay olutjuusto hakevat makuparina vertaistaan. Tässä tapauksessa makujen yhdistelmä tosiaan on enemmän kuin osiensa summa! Vaikka olutjuusto on kuulunut juustosuosikkeihini jo vuosia, on tunnustettava, että Chimay blue on yksinään jopa hieman turhan intensiivinen minun makuuni. Yhdessä nämä kuitenkin hämmästyttävät kerta toisensa jälkeen mainiolla makuharmoniallaan! 

Kuvat www.chimay.com

Eläkööd baku! Eläkööd hyvä ruoka!