Voi sentään. Olen tuumaillut ruoka-aiheisen blogin kyhäämistä jo jonkin aikaa ja nyt kun viimein rohkaistuin pistämään sellaisen pystyyn, en tiedä mistä aloittaa. Mielessäni on nimittäin aikamoinen suma ideoita, reseptejä ja muita ruoka-aiheisia juttuja vuosien varrelta. Aloitetaan kuitenkin tästä päivästä. Tiedättehän joka kevät sen yhden tietyn päivän, jolloin aurinko paistaa enemmän kuin aikaisemmin koko keväänä ja kaupungilla voi nähdä jo muutaman hurjapään pokkuroimassa t-paidassa. Tänään oli se päivä. Kesän tuumaileminen sysäsi ajatukseni myös kaikkiin ihaniin nurkan takana odotteleviin kevät- ja kesäherkkuihin. Töissä ja sieltä kotiin pyöräillessäni ajatuksissani pyörivät kilpaa parsa, uudet perunat ja silli, kevätsipuli ja kaikki muut iiihanat tuoreet kasvikset, grillaaminen, paistettu tuore kala ja niin edelleen. NAM. Onneksi parsa avaa kevätherkkujen pelikauden ihan tuossa tuokiossa, niin että kauaa ei tarvitse enää tyytyä haaveilemaan.
Minun kesääni (niinkun oikeastaan kaikkiin muihinkin vuodenaikoihin jossain määrin) liittyy erottamattomasti ilmakuivattu kinkku. Eritoten parmalainen. Aloitankin blogini reseptiannin kesäisellä salaattiohjeella, joskin salaatin kyhäämistä joutuu vielä odottelemaan hetken jos toisenkin.. Nimittäin siihen asti että kotimaiset mansikat ehtivät kypsyä. Jatkossa pyrin lisäilemään tänne sellaisia reseptejä ja juttuja, jotka liittyvät enemmän (tai vähemmän) kauden aineksiin, nyt en kuitenkaan kesäinnostuksissani malta olla lisäämättä tätä ihastuttavaa ohjetta:
---
Mansikkainen parmankinkku-mozzarellasalaatti
salaatinlehtiä
mansikoita
mozzarellaa
tuoretta basilikaa (ja/tai rucolaa)
parmankinkkua (tai muuta ilmakuivattua, ei savustettua)
balsamiviinietikkaa (itse käytän mieluiten paksua balsamiviinietikkaa)
oliiviöljyä
mustapippuria
Kokoa salaatti haluamallasi tavalla, viimeistele öljyllä ja balsamiviinietikalla vasta juuri ennen tarjoilua.
---
Lopuksi ja myös harjoitusmielessä lisään loppuun vielä kuvan parmankinkun palasesta, jonka ostin viime kesänä Italiasta. Näihin kuviin ja tunnelmiin päättyy siis elämäni ensimmäinen blogipostaus. Ei kai se sittenkään ollut niin vaikeaa.:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti