Vaikka pääsiäinen onkin jo ollutta ja mennyttä, niin tämänvuotinen pääsiäisateria on vielä sen verran hyvässä muistissa, että kertoilenpa vähän millaisia herkkuja tarjoiltiin allekirjoittaneen pöydässä tänä vuonna. Edelleen alaa valtaava slow food -villitys, sekä varmaankin osittain lamasta seurannut halvempien ruhonosien ryntäys ruokalehtien sivuille on innoittanut minutkin suuntaamaan katseeni lihatiskillä fileiden ja paistien sijaan lapaan, niskaan, kylkiin sun muihin luullisiin lihoihin. Eipä siis yllätys, että pääsiäislammasvalintani oli tänä vuonna karitsan niskaa. Tunnustettakoon myös, että tämä oli elämäni ensimmäinen kerta kun valmistin minkään eläimen mitään luullista lihaa pitkään hauduttamalla, mutta lopputulos oli mielestäni erinomainen. Liha tarjoiltiin puikulaperunoista ja uunissa paahdetusta valkosipulista tehdyn muusin kera. Liemen kehittelin itse ja muusin inspiraationa toimi herra Chuckin resepti (ohjelmasta Chuck's day off).
---
Tummassa oluessa haudutettua karitsaa
luullista karitsanlihaa (niskaa, lapaa tms.)
tuoreita rosmariinin oksia
suolaa
pippuria
valkosipulia
voita tai öljyä ruskistamiseen
fondia (itse käytin knorrin sipulifondia)
tummaa olutta (käytin tsekkiläistä tummaa lageria)
valkosipulia
Hiero suola, pippuri ja hienonnettu valkosipuli lihojen pintaan ja laita muutama tuore rosmariininoksa lihapalojen väliin. Anna lihojen maustua yön yli.
Ruskista lihat pinnasta ja lisää pataan maun mukaan olutta, fondia ja kokonaisia valkosipulin kynsiä. Lisää myös mausteena olleet rosmariininoksat liemeen. Mausta lientä halutessasi suolalla ja pippurilla (tai laimenna vedellä jos se on mielestä turhan voimakasta). Hauduta 100 °C :ssa 7-8 tuntia.
(Päädyin hauduttamaan lihaa noin pitkään, koska halusin varmistua että liha on varmasti pehmeää ja todella irtoaa luusta niinkuin se vain parhaimmillaan voi. Vähempikin saattaisi riittää, kenties, mutta ainakin tähän tapaan lihasta tuli juuri sellaista kun toivoin.)
Paahdetulla valkosipulilla silattu puikulamuusi
kokonaisia valkosipuleita
oliiviöljyä
puikulaperunoita
maitoa
voita
suolaa
Leikkaa valkosipuleilta hiippahattu pois, niin että kunkin kynnen yläosa paljastuu hieman. Lorauta oliiviöljyä sipulien päälle ja paahda 150-asteisessa uunissa niin kauan, että kynnet alkavat tummua ja niistä tulee pehmeitä (kannattaa tarkkailla mitä niille kuuluu, mutta tähän menee ainakin yli puoli tuntia). Keitä perunat, kaivele paahdetut valkosipulinkynnet kuoristaan ja lisää perunoiden sekaan, muussaa, lisää maitoa, voita ja suolaa maun mukaan.
---
Karitsan ja muusin lisänä tarjoiltiin vihreää salaattia, joka koostui sekalaisesta sakista yrttejä ja erilaisia salaattilaatuja (pääsiäisen ja lampaan kunniaksi salaatin erikoisvieraaksi pääsi minttu).
Ja niin, olihan meillä alkuruokaakin!
---
Jokiravunpyrstöjä saaristolaisittain
saaristolaisleipää
jokiravunpyrstöjä suolavedessä
punasipulia
tilliä
smetanaa
sitruunaa
mustapippuria
Tämä on helppoa kuin heinänteko. Hienonna tilli ja punasipuli. Nostele valutettuja rapuja saaristolaisleipäsiivuille ja kruunaa leivät tillillä ja sipulilla, sekä ripauksella rouhittua mustapippuria. Nosta leivän viereen lautaselle lusikallinen smetanaa ja sitruunalohko.
---
Makeahko ja maltainen saaristolaisleipä sointuu mielestäni oivasti ravunpyrstöjen miedon ja hienostuneen maun kanssa, ja koska maltaisissa tunnelmissa jatkettiin vielä pääruoassakin, tämä oli nappivalinta lampaan lämmittelijäksi. Jälkiruoaksi ei sentään ollut mämmiä, siinä vaiheessa olisi ehkä jo mallasteema lähtenyt vähän lapasesta. Mutta niin... siitä jälkiruoasta. Tunnustettavahan se on, että olen surkea syömään (makeita) jälkiruokia ja näin ollen jälkiruoat loistavat monesti kokkailuissani poissaolollaan. Vaikka haluaisinkin hemmotella vieraitani mitä ihanimmilla jälkiruoilla, huomaan, että on hyvin vaikeaa inspiroitua suunnittelemaan sellaisia ruokia, joista ei itse pidä. Eihän niistä osaa edes sanoa ovatko ne hyviä! Yritän kokoajan kuitenkin petrata tässä asiassa. Jokatapauksessa, tänä keväänä olen löytänyt ensimmäisen jälkiruoaksi laskettavan tuotteen josta aidosti PIDÄN.** Nimittäin Ben&Jerry's strawberry cheesecake -jäätelön. Sitä siis arvatenkin syötiin jälkiruoaksi myös pääsiäispöydässämme.
Mutta se siitä, pääsiäisestä nimittäin. Nyt nokat kohti vappua ja kesän juhlia!
**) Tämä oli kärjistys; todellisuudessa melkein rakastan erästä tiettyä kermaista lakkajäädykettä ja syön esimerkiksi pieniä määriä marenkia, suklaamoussea ja kinuskia melko mielelläni. Ja kesällä mansikka-kermakakkua.
